maanantai 5. elokuuta 2013

Hetkinen!!!

Herttinen sentään! Olemme totaalisesti unohtaneet jakaa täällä yksi erityisen tärkeä asia!

Tarina alkaa siitä, kun kävimme touko-kesäkuun vaihteessa noutamassa Arushasta Mr. Stubbsin tuttujemme koiratarhalta. Olimme aikaisemmin vuoden alussa vieneet Nappi-koiramme hoitoon Sandran tarhalle, ja tätä kautta tutustuimme ensin Sandraan, mutta aloimme myös kysellä, josko koiratarhalla olisi meille vahtikoiraa tarjolla.

Sandra, joka siis tunsi ja tiesi Napin pienet kommervinkit (kuten melkoinen pomotus) ehdotti meille pentueen yhtä pienimmistä ja rauhallisimmista pennuista Mr. Stubbsia.

Lähdimme noutamaan sovitusti Mr Stubbsin, mutta Sandra esitteli meille samalla myös Stubbsin velipojan herttaisen pienen ja rauhallisen Stanleyn. Pohdimme yhden illan verran asiaa, ja keskustelimme aamupalalla, että montako nelijalkaista sieltä tarhalta nyt pakataan autoon.

Pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa ja matkaan lähti ainoastaan Mr. Stubbs. Stanley jäi koiratarhalle katsomaan ja huiskuttamaan häntää, kun Stubbs nousi meidän maasturiin.

Kuukautta myöhemmin olimme työmatkalla Arushassa uudestaan ja teimme jälleen mutkan Sandran tarhalla, jonne jätimme Napin ja Stubbsin hoitoon. Stanley, joka edelleen odotti kotia, juoksi meitä iloisesti vastaan ja samantien alkoi pihamaalla peuhaaminen ja leikkiminen. Parhaat kaverit näkivät pitkästä aikaa toisensa!

Istuimme lodgemme terassilla tähtitaivasta pitäen ja aloimme pohtia, kuinka tulisi taas se hetki, että menisimme tarhalle hakemaan koirat, ja Stanley antaisi halauksen Stubbsille ja sanoisi:

"Sä oot kyllä mun paras kaveri! Hei sitten! Äläkä musta huoli, ehkä joku tulee jo huomenna ja antaa mulle kans hyvän kodin!"

JOTEN:


Veljekset leluineen terassilla. Stanley vasemmalla.


Teimme nopean sotasuunnitelman Arushassa, jonka kävimme vielä aamupalalla läpi,
ja päätimme, että kyllä se on niin vain parempi, että Stanley ja Stubbs saa leikkiä
yhdessä tästäkin eteenpäin joka päivä.




Ja näin tämä iloinen veijari pakkasi oman pienen reppunsa ja nousi maasturiin.
Eli nyt meitä on käytännössä katsoen viisi; minä, Kirsi-vaimo, Nappi, Stubbs ja Stanley.




"Joten täällä vartioi jatkossa myös meikämandoliini", toteaa Stanley häntä heiluen.

-P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti