Mitä ne siellä tarvitsee?

Moikka,

Meillä on ensi viikkoina tulossa terapiaviikkoja lapsille. Tällöin Outreach ohjelman lapsista valitusti kutsutaan n. 10-20 lasta vanhempineen Irente Rainbow Schoolille viikoksi.Tänä syksynä erityisenä kohderyhmänä on a) vakavasti fyysistä kuntoutusta kaipaavat sekä b) koulu "harjoittelua" kaipaavat eli lievemmistä oppimisvaikeuksista sekä lieveilmiöistä  "kärsivät" lapset ja toki heidän vanhempansa.

Kouluharjoittelijoista muutama esimerkki: Mariella (nimi muutettu) 11 vee. Tapasimme hänet äitinsä kanssa yhdessä köyhimmistä kylistämme. Hän ei käy koulua, koska on "tyhmä ja pahantapainen", kysyin miten tämä ilmenee "no se on vain selvää ettei se ole normaali, ei se opi mitään". Ujo, miellyttävä tyttö vastaili kysymyksiin ja tiesi numeroita suhteellisen hyvin. Mietin mielessäni, että ihan perus-lukihäiriö luultavasti kyseessä tai muu vastaava oppimisen vaikeus. Käykö hän koulua? "Ei, koska ei enää halua mennä,eikä opettaja halua enää ottaa". Opettaja on jo piessyt niin usein ettei usko siitä olevan apua (ihan tosi, kumma juttu!). Nyt Mariella tulee siis meidän kanssa harjoittelemaan kouluun menoa. Ja sitä, että hän voi oppia. Toinen vastaava on Elena (nimi muutettu) 17 vee, joka ei osaa lukea eikä laskea, koska hänellä on epilepsia. Tai siis, koska hänellä on epilepsia, kukaan ei ole opettanut. Myöhemmin pyrimme etsimään näille lapsille /nuorille paikan, jossa turvallisesti aloittaa tutustuminen opiskeluun uudelleen.

Tiimiin on mukaan tulossa seuraava kööri: Minä erityisopettajana, Yassin Shehaghilo erityisopettajana (Rainbow schoolin pääopettaja ja minun suuri henkilökohtainen tukipylvääni), Maria Kumburu ja Laurent Kingazi meidän pitkäaikaiset community rehabilitation workerimme, Winniel M Thomas uusi occupational terapeuttimme, Gadi Ramadhan  uskomaton taideopettaja jonka avusta olemme syksyllä saaneet nauttia, Petrus musiikin opettajaksi, sekä paikallisen pappimme tytär joka tulee harjoittelemaan apuopettajan hommia.

Ja nyt asiaan, mitä ne siellä tarvitsee? Olen aina sanomassa, että tavaran lähettäminen turhaan on turhaa. Mutta nyt kerrankin voin tarjota oikean vastauksen jos joku haluaa tarttua tilaisuuteen. Petrus on tulossa suomeen syyskuun lopussa ja hänelle voi laittaa sähköpostia niin hän kuittaa mihin kannattaa lähettää Suomessa (mutta siis vain hyvin pieniä juttuja, lentoyhtiöiden rajoitukset on tiukkoja): petrus.koskimies@felm.org.
Tai sitten etanapostilla: Kirsi Salo, Outreach programme, Irente Rainbow School, S.L.P. 63 Irente, Lushoto, TANZANIA.

Eli: 
a) kirjeitä suomesta lapsilta (tai vaikka heidän piirtämiään kuvia) joihin voimme vastata seuraavalla terapia viikolla (joskus loppuvuodesta tai ensi alkuvuodesta)
b) muovailuvahaa (todellinen terapiatuotehitti!)
c) värityskirjoja/ helpohkoja lasten puuhakirjoja (ei sellaisia missä tarvitsee paljon kieltä)
d) superpalloja (niitä mitä saa supermarkettien koneista myös :)
f) todella, todella helppoja palapelejä!

Mutta ei siis mitään tehdaslastillisia vaan ihan muutamia ja kirjeitä erityisesti tai piirrustuksia Suomesta arvostaisimme (vaikka nuorille olisi tässä sauma:).
Yleisesti ottaen kiitämme kaikesta tuesta erityisesti läheisten ja seurakuntien. Tämä ei ollut kerjuuviesti (meillä on myös ihan virallinen budjetti :) vaan lähinnä vastine siihen kaikkeen kyselyyn mitä meille/ lapsille saisi tänne lähettää. Periaate on hyvin lyhyt: ei mitään kallista high tech kamaa. Se hajoaa ja joutaa roskiin, plus paikalliset lapset ei siitä ymmärrä hölynpölyä.

Terkut Suomen syksyyn, meillä alkaa ihana kevät vihdoin :) Ja kiitos blogin seuraamisesta!

- Kirsi