Lahjuksia, tuliaisia ja terveiset itärajalta!

Habari Gani! 

Saavuimme juuri puolisen tuntia sitten takaisin kotiin Helsinkiin ja televisiosta tulee Matti-elokuva taustalla.

Lähdimme eilen aamulla noin yhdeltätoista viemään koiraa hoitoon, jonka jälkeen nappasimme Helsingin aseman Piknikiltä matkaeväät ja hyppäsimme junaan Joensuuta kohti. 

Paikalla oltiin kuuden maissa josta lähdimme suoraan vierailemaan nykyisen kehitysyhteistyökoordinaattorin perheen luona (joilla oli maailman sympaattisin, valtava kissa). Koskaan ikinä en ole syönyt yhtä taivaallisia sipulirenkaita ja pakko sanoa, että koko ateria oli kerrassaan suussa sulava. Kuulimme myös, että  muutkin ovat  reissanneet lentokoneilla ja yöpyneet hotelleissa eläinten kanssa. Kissat olivat siis Tansanian perintöä ja mukana Suomeen matkanneita. 

Petruksen tuliaiset Joensuun seurakunnasta

Lauantai illan loppu menikin sitten hautajaisseurueiden menoa seuratessa Joensuulaisessa hotelli Kimmelissä. Hautajaisvieraiksi joukko oli ehkä hieman normaalia värikkäämpää, mutta mielenkiintoinen elämys tämäkin. Hotellia partioi läpi yön useampi partio, lähtemättä  paikalta sataametriä kauemmaksi kertaakaan.

Joensuun tuliaisia

Tänään vietimme päiväämme Noljakan kirkossa, jossa oli ilahduttava määrä porukkaa  paikalla (sekä erityisesti nuoria. Totisesti mieleen painuva oli varsinkin kulkueen edellä kulkeva nuoriherrasmies :).
Kirsi myös onnistui lähes (huom. lähes) istumaan ja seisomaan oikeaan aikaan. Laulaminen tosin taitaa jatkossakin jäädä Petruksen harteille.
Paikalla oli myös Petruksen veljen kummit, jotka toivat mukanaan tuliaisia Valamosta.

Tuliaisia tutuilta.

Petrus muisteli läpi vierailun aikaisempi hyviä reissuja rock-kuvioissa. Itse en ole käynyt Joensuussa kuin kerran Ilosaaressa, mutta Petrus on siellä rampannut niin Lapkon, Pariisin kevään kuin Don Johnson Big Bandin leivissä. Sainkin siis kuunnella hyvin asiantuntevaa turistikierros-selostusta läpi jokaisen ajomatkan.


Kotiin lähdettiin avokätisten tuliaisten kanssa lumisateisen Joensuun läpi.
Mukaan saimme ihanat Marimekon paidat, värikkään lasten muistipelin töihin vietäviksi, sekä tietenkin savumuikkuja ja (kuulemma) Joensuun parhaita käsinleivottuja karjalanpiirakoita, joista suurin osa kyllä meni parhaisiin suihin jo kotimatkalla.

Enkeli Kauniaisista

Ohessa myös kuvatodisteita muista lähettitukijoiden antamista lahjuksista (en ole aiemmin saanut aikaiseksi raportoida, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Kauniaisista saimme mukaamme paikallisen taiteilijan valmistaman suojelusenkelin ja Haagasta muhken lämpimät ja jo kovassa käytössä olleet villasukat.

Sukkasatoa Haagasta

Tynnyriepisodi saataneen päätökseen huomenna. Pojat ovat niitä menossa aamulla noutamaan. Aamulla myös joudumme luopumaan sängystä. Ensi viikko menee sitten rahtikuljetuksia valmistellessa ja kauppalistaa läpikäyden. Tällä hetkellä top listalla muistettavia on:

1. Laastareita ja puhdistusaine
2. Ripsiväri
3. Meikkivoide
4. (edelleen) Maastokengät
5. Hiilitabletteja
6. Vaihtopäitä sähköhammasharjaan.


Näin, tasan kaksi viikkoa lähtöön.

PS. Tansania ei päässyt Africa Cup of Nationissa jatkoon ja Kap Verde pudotti Angolan.


-Kirsi 

Muuttomenoa ja meininkiä

Tervehdys 

Kaksi viikkoa aikaa. 

Huonekalut vähenevät ja vähenevät. Maanantaina lähtee viimeiset. 

Minua tavaroiden katoaminen ei oikeastaan kaiherra, mitä vähemmän tavaraa on sitä seesteisempi olo itselleni vaikuttaa pikkuhiljaa tulevan. Aika vähän sitä oikeasti arjessansa tarvitsee. 

Petrus ei suostu nukkumaan pelkällä petarilla kuulemma kahta viikkoa (pah muutama yö), koska lupasin antaa sänkymme pois maanantaina, ja varasi ilmapatjan meille lainaan. 

laukkukasoja olohuoneessa

Napin paperit tuli alkuviikosta. 

Meillä on nyt virallisesti vientilupa koiralle sekä kaikki muut paperit kasassa. Tästä aivan valtavan suuri kiitos  Merlino Vet Clinicin Dr. Lieve Lynnelle, jonka ohjeita ilman olisi kyllä mennyt pusikkoon Tansanialaisen byrokratian kanssa. Jos siis ikinä meinaat lähteä eläimen kanssa Tansaniaan, tämä on se ihminen johon kannattaa olla yhteydessä. Siis vielä kerran kiitos Lieve. Myös Helsingin Valvontaeläinlääkäri Heidi Öist on ollut valtava apu! 

Nappi pakkauspuuhissa 

Pojat menevät ilmeisesti huomenna ostamaan tynnyreitä. Koska niitä ei käytettynä yksinkertaisesti tällä aikarajalla löydy käytettynä menemme hakemaan niitä Onni Forsselilta.  Rahti on varattu ensi viikon perjantaiksi. Mukaan tulee täyttää rahtilistoja sekä passikopioita ja numeroida tynnyreitä ja muuta outoa. Sitten yhtäkkiä noin puolentoista kuukauden jälkeen saapuvat Dar Es Salaamiin. Olisi hauska tietää missä kaikkialla ne seilaavat ennenkuin ovat taas meidän kanssa samassa osoitteessa. 

Minä lupasin hakea normipahvilaatikoita koiran kanssa Mäkelänkadun Pelikaani-kaupasta. 

Seuraavan viikonloppuna on vielä Joensuun reissu, ja ensi viikolla vierailu Laajasalon opistolle puhumaan heidän kehitysyhteistyökuvioistaan. 

Tavarakasoja makuuhuoneessa

Tätä viikkoa on lähinnä hieman synkentänyt Petruksen sitkeä flunssa. 

Minä lupasin paneutua takaisin väitöskirjamaailmaan tämän ja ensi viikon aikana. Jotta olisi uhkakuvia itselle, sovin professorimme kanssa tapaamisen viimeiselle viikolle. 

Saimme myös tiedon työntekijäpäivien, jotka ovat viikon päästä Kilimanjarolle saapumisemme jälkeen, lokaatiosta. 

Moivaro Coffee Lodge, Arusha 

Pääsemme siis heti alkuun tapaamaan kaikki muut Lähetysseuran Tansanian työntekijät. 

Heti  työntekijäpäivien jälkeen tulee lähtö ahkeroimaan Swahilin parissa. 

Huoh kuinka mielellään jättäisi tämän laatikkosotkun jo, ja lähtisi. 

Mutta kuten sanottu, kaksi viikkoa!
Koirakin vaistoaa jo selvästi, että jotain on tapahtumassa. 

Kwa heri! 

-Kirsi 

Haastattelu

Haastateltavana helmikuun Lähetysseuran numeroon

http://www.suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/uutiset/kirsi_ja_petrus_lahtevat_tansaniaan_kehittamaan_vammaisten_koulutusta/

Käyhän lukaisemassa.

Lähtövierailua

Mieheni tokaisi eilen, että ehdottomasti rankinta tässä lähtemisessä on jatkuva lähtöjuhlinta. 

Se on kieltämättä aika huvittava ilmiö, kokoajan juhlitaan sitä, että me lähdemme. 

Viime ja tulevien viikkojen sisällä tapahtuneet vierailut ja tapaamiset voisi tiivistää seuraavasti:  

• Viime perjantaina kollegani Erikan kanssa lähtötreffit, jossa sovimme, että käymme vielä pitämässä lähtötapaamisen Laajasalon opistolla.  
• Lauantaina tuttavien (monikossa) näkemistä lähdön merkeissä.
• Sunnuntaina Kauniaisten seurakunta lähtöjuhla. 
• Maanantaina olimme jossain mitä en enää muista, Petrus ehkä muistaisi, mutta nukkuu vielä.  
• Tiistaina Meijun ja Riikan sekä koirien kanssa tapaslähtötreffit .
• Keskiviikkona Annaleenan ja Liisan kanssa sushilähtötreffit.
• Torstaina Fondue-ilta Riikan ja espanjalaisen Totin, sekä Hannen ja zimbabwelaisen Robin kanssa. 
• Perjantaina Petruksen perheen kanssa iltamat lähdön merkeissä.
• Lauantaina Lähetysseuran virallinen lähtöjuhla. 
• Lauantaina Lähetysseuralta suoraan koiran kanssa rautatieasemalle ja Tampereelle vanhempien luo lähtökyläilemään ja illallistamaan. 
• Sunnuntai ja maanantai Tampereella (tosin sunnuntaina yksi nainen hakee meidän kodista, entisestä siis, lipastot). 
• Tiistaina työnohjausta sekä keskiviikkona väikkärisemmaa (näillä näkymin lähtötreffivapaita päiviä, jos haluat buukata omasi ). 
• Keskiviikkona siskoni Katja tulee lähtökylään lapsensa Nooan kanssa kahdeksi päiväksi. 
• Lauantaina Joensuuhun junalla, Nappi menee lähtökylään Riikalle ja Totille sekä Mapa-koiran ja Sintti-kissan (meidän yhteishuoltajuuskissamme) kaveriksi. 
•  Sunnuntaina lähtöjuhla Joensuussa. 

Sitten jäljellä on enää työporukan lähdöttely täällä, meidän "viralliset" lähtöbileet kavereille sekä lähtödinnerit Uukan ja  iranilaisen Aidinin luona. Sitten me voidaan oikeasti lähteä.

Paitsi, että meillä ei edelleenkään ole niitä kirottuja tynnyreitä.

Kuva kirotuista tynnyreistä

(Jos joku nyt siis tietää mistä niitä saisi kohtuuhintaan toisinsanoen käytettynä olkaa hyvät ja ilmoittautukaa, meiltä loppuu ideat ja uutena aivan törkeen kalliita. Myös mitkä tahansa peltitynnyrit jne. käy. Tämä nyt vain välihuomiona.)

Nyt parturiin, ei uuteen maahan voi lähteä vanhassa tukassa, eikä kengissä. Siksi ostin järkevyyden nimissä Benettonilta korkeimmat ja epäkäytännöllisimmät, super ihanat, kävelykengät. Mitä minun piti ostaa oli semmoiset maastokengät joissa on coretexiä käsittääkseni. Valitettavasti ne on nyt vielä ostamatta.

- Kirsi  

Lähdön alkua

Jambo!

Aamukampa näyttää lukua 24, eli aivan liian vähän. Liput on lennolle 11.2.2013. Se on siis viimeinen päivä talvea pitkään aikaan. Tansaniassa kun on meneillään kovin helle ja punainen multa hohkaa. 

Me olemme siis lähdössä Suomen Lähetysseuran kautta Koillis- Tansaniassa sijaitsevan Lushoton alueelle töihin. Petruksen työ on lasten ja nuorten taide/musiikkikasvatuksen ja -terapian suunnittelu ja toteutus alueen diakonialaitoksen alaisissa organisaatioissa (Sokeiden koulu, kehitysvammaisten koulu sekä lasten koti). Kirsi menee Outreach- tavoittavan työn hankkeen koordinaattoriksi. Hanke pyrkii tavoittamaan ja tarjoamaan koulutusta koko alueen kehitysvammaisille sekä muille erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Toki intohimoinen pyrkimys on myös parantaa alueen erityisopetuksen infrastuktuuria. 

Paikallinen ruokakauppa

Jonkinlainen summasummarium lähtövalmisteluista lienee kuitenkin tähän alkuun tarpeen. 

- Rokotuksia: molemmilla yhteensä n. 15. Kaiken kattava pakettimme kuolemaa vastaan sisältää Keltakuumeen, jäykkäkouristuksen, Polion, Hepatiitit, Rabieksen, Meningokokin, Lavantaudin ja Koleran rokotteet. Lisäksi toki on mukana malarialääkket joiden leppoisia sivuvaikutuksia on mm. äkillinen psykoosi. Delightful! 

- Kaksi komennusmatkavakuutusta 

- Kaksi kansainvälistä ajokorttia, Petruksen ajoluvattomuusselkkauksen jälkeen nekin saatiin. Petruksella ei siis poliisin mukaan ole ollut 10 vuoteen ajolupaa, koska hän ei ole koskaan noutanut ajokorttiansa (joka hänellä on ollut taskussa 10 vuotta).    

- Koiralla 6 eläinlääkärireissua, paperit postissa nyt ja Tansaniasta vastattiin, että saamme tuontiluvan luultavimmin maanantaina. Kaikkineen koiran mukaan oton hinnasta en viitsi edes mainita. Samalla rahalla ostaisi varmaan paikan päältä gepardin joka osaa sanoa päivää. 

- Kaksi koirankantolaukkua koiralle, koska Kirsille iski hysteriakohtaus (meinasin ostaa kolmannenkin mutta onnistuin hillitsemään itseni)

- Kahdet lentoliput sekä In-cabin service koiralle. Selkeästi halvimmat ja suorimmat lennot meidän yllätykseksi ja vieläpä todella suoraan Kilimanjarolle lentää Turkish Airlines. Toivotaan, että ruoka on niin hyvää kuin Kollegani mainosti.  Lento lähtee 13.20 Helsinki-Vantaalta ja perillä ollaan noin yhdeltä yöllä. 

- Huonekaluista annettu jo pois on sohva ja muutamat hyllyt sekä pöydät. Tunnin päästä tullaan hakemaan vaatekaappia. Meidän molempien vaatteet on siis sullottu minun kaappiini. 

- Asunto irtisanottu, sähkösopimus irtisanottu, kaikki muut sopimukset irtisanottu. 

- 9 kassillista kamaa seulottu UFFille meneväksi. Ja varmasti lisää tulee. Petrus lähes siivonnut yhden paperilaatikoistaan. 

- Tynnyreitä metsästetty nyt n 8 päivää. Mukaan on osallistunut jo muunmuassa Jessican ja Riikan isät. Hieman valoa tunneliin saatiin tänään Orionin varastovastaavalta. Lets see. Annetaan meri. 

- Vierailuilla käyty jo kahdessa lähettiseurakunnassa, ja seuraavana viikonloppuna  virallinen lähetysjuhla ja sitten vielä on Joensuun visiitti jäljellä. On ihan julkimo-olo kun joka suunnasta onnitellaan ja taputellaan selkään ja kaikki haluavat päästä kättelemään.   

- Särkylääkkeitä jne muuta mahdollista apteekkikamaa on muutaman sadan euron arvosta. Kirsi pohtii myös pitääkö meikkejä ostaa varastoon? 

- Työkirjallisuutta on vielä haettava ja käytävä yliopistolla sopimassa väitöskirjan suunnitelmasta sekä sen muokkaamisesta paremmin Afrikkalaiseen kontekstiin sopivaksi. 

- Työluottokorttianomus tehtävä ja varattava viimeinen aika valvontaeläinlääkärille

- Sekä muutto on hoidettava, rahtikuljetukset ja muuta pientä. 

Enää 24 päivää, Absolutely Splendid,  Tutaonana Baadaye!

Lisää kuulumisia vielä ennen lähtöä, kun laukkuja aletaan tosissaan pakata. 

Later alligator (toivottavasti todella paljon myöhemmin) 

-Kirsi