Hauskaa Juhannusta!

Mukavaa juhannusta sateisesta vuoristosta kaikille! 

Viime viikkojen kiire aikataulu on hieman rajoittanut päivityksiä. Kirsi on ollut kylävisiiteillä Outreach porukan kanssa, aita on vihdoin valmistunut, talosta on vuoronperään hajonnut kaikki (viimeiseksi takapihan päähanan letku, jonka tuloksena koirat saivat uima-altaan), ollaan suunniteltu syksyä ja ensi talvea ja sitten Kirsi on käynyt myös sairaalassa Typhoid Feverin takia (tai epäilyn emme tiedä kumpi on totta, mutta olo oli kaamea jokatapauksessa). Huomenna suuntaamme koirien kera Arushaan KKKT:n 50- vuotisjuhlille (Tansanian evankelisluterilaisen kirkon). Siinä sitä oli miettimistä mitä omasta vaatekaapista löytyy jonka voi sellaisille kemuille päällensä kietaista. No toivotaan, että musta pitkä hame, kauluspaita jne huivilisäykset sekä maiharit (ainoat kumisaappaiden lisäksi keliin sopivat kengät) kelpaavat juhlahumuun melkoisen vaikutusvaltaisten vieraiden ja piispojen seuraan. Mietin kyllä vielä kenkäasiaa ja harkitsen ottavani myös korkkarit vihdoin (!) mukaan. Se on kuitenkin harkinnan arvoinen asia, sillä täällä on juuri nyt oikeasti todella, todella kylmä. Villasukat jalassa hampaat kalisten kirjoitan ennen petiin painumista. Ensi viikolla päivitystä työasioista ja Outreach projektin tilanteesta.
 Siihen asti kuitenkin:

Hauskaa juhannusta!

-Kirsi

PS. Olen varma, että aivan lähipäivinä pihamme uppoaa mutaan. Petrus ja kuski istuivat tänään jumissa tiellä tunteja, koska mudan takia kaikki autot olivat kiinni. Koskaan, koskaan enää en Suomessa valita koirien kanssa mudan, veden tai lumen määrästä. Näytän mutataistelusta tulleelta ja siinä pahasti hävinneeltä, yritettyäni pestä koirien tassut sisään tullessa ja silti: kaikki, aivan kaikki on ihanassa punaisessa mutaliejussa. 

Asettautumista

Heissan koti Suomi helteenkourissa,

Meillä on täällä vuorilla loppusyksy, ja heinä-elokuussa on vuoden kylmimmät päivät. Tosinpäivän pituus pysyy samana.

Koti on ihana, mutta kuten odotettavissa olikin, kaikki hajoaa aluksi käsiin. Vessanpönttö, viemäri, keittiön hana, suihku, muutama ikkunan kahva, lamput jne. Lisäksi pihalla n. 7 ihmistä rakentaa aitaa ja shimoa. Shimo on roskakuoppa, täällä pitää itse keksiä mihin roskat laitetaan, ei ole kaatopaikkoja tai jätekuljetuksia, mikä on mielenkiintoinen asia. Jätteet tosin vähenee kummasti kun ne näkee kokoajan, asiasta ja jätteen määrästä tulee hyvin konkreettinen asia sen sijaan, että joku lehdessä ja tv:ssä aina pauhaa asiasta.

Kouluttamassa maasaita

Yhtenä päivänä erittäin vaaralliset (en tiedä todellisuudessa kuinka vaaralliset, mutta kyllä jopa länsimaalaiset ovat kuitanneet asian olevan niin) Shiafut valtasivat miljoonien joukkoina pihamme, niin, että edes koiria ei voinut päästää pihalle. Shiafu on erittäin agressiivinen, suuri muurahaislaji joka on myös ilmeisimmin myrkyllinen. Kyseinen otus tappaa muunmuassa ampiaiset ja valtaa niiden pesät sekä syö jälkeläiset.Mikä on melkoinen teko, ampiaiset kun täällä ei myöskään ole leppoisammasta tai pienimmästä päästä.

Tunnelmia tien päältä ja ystäviä kielikoulusta

 Viime viikolla ajoimme Arushaan. Matka venähti 8,5 tuntiseksi kun ensin jouduimme odottamaan paraatin ohimenoa Mombossa ja hetki sen jälkeen hajosi rengas aavikolla. Onneksi avuksi riensi paikallisia miehiä auttamaan renkaan vaihdossa, nyt tiedän senkin miten 4-veto auton renkaat vaihdetaan. Nyt koko autossa on uudenkarheat maasto-ajoon tarkoitetut renkaat. Joille todella on ollut heti käyttöä vuoristossa joka on sadesäällä pelkkää mutaa. Kuvittele ajavasi vuorenrinnettä tiellä joka on peilijäässä ja pääset lähellä samaa tunnetta.
 Mr Stubbs saapui myös Arushasta kotiin ja nukkuu rikkinäisessä matkalaukussa, josta on tullut juurikin lempipaikka. Melkoinen pontus se on verrattuna tähän aiempaan pikku prinsessaan joka meillä on ollut. Kömpelö kuin mikä ja kasvaa varmaan senttejä päivässä. Oppinut myös siskoltansa vartioimaan jo.

Ylväs rouva leopardi

Muutama viikko sitten kävin safarilla, jossa nähtiin mm. seeproja, gaselleja, buffaloita, villisikoja, elefantteja, kirahveja, apinoita, virtahepoja sekä leopardi! Leopardin näkeminen ei ole kovinkaan yleistä edes serengetissä, ne kun viihtyvät yksinään tuuheiden puiden latvoissa. Harvinaista herkkua siis.

Norsulauma

Eilisen minä vietin pölyisessä, hämähäkkien valtaamassa tulevassa toimistossani siivoten. Löysin pinoittain käyttökelpoista tavaraa ja ammattikirjallisuutta, mikä ilahdutti kovasti, mutta teki myös surulliseksi. Paljon hyvää tavaraa on ollut vuositolkulla lojumassa roskakasojen alla, kun samalla kaikesta on pula. Se ongelma on täällä suuri. Länsimaalaiset lahjoittavat länsimaalaista tavaraa,jota paikalliset varmasti miellään käyttäisivät mutta eivät osaa. Ja sitten kallis tavara hautautuu hämähäkin seitteihin toimistojen nurkkiin. En sano, että ei kannata lahjoittaa tai siitä ei ole hyötyä. Aina on ja kannattaa ja niistä iloitaan, mutta kannattaa miettiä ahkerasti mitä.

Bussissa on tunnelmaa

Herra Stubbs jää näillä näkymin herra stubbsiksi, mutta nimikilpailun voittaja kruunattakoon. Voittaja nimiehdokas on PILIPILI! Ehdotuksia tuli minulle mailiin ja facebookkiin kymmeniä, mutta päätimme yhdessä tämän voittajaksi, eli laitatko arvon voittaja meille yhteystiedot niin pistetään postia tulemaan ja oliko värisuosikkia (aiemmassa kuvassa näkyvä punainen on valitettavasti mennyt muualle lahjaksi jo).

Stubbs ja Nabu kuistilla

Huomenna minä lähden koko viikoksi työreissulle Outreach porukan, eli minun tulevan tiimini kanssa. Koluamme alueen kaukaisimmat kylät ja yövymme kylissä. Pakkaaminen oli hieman mysteeri, kuinka paljon, mitä ja täh. no päätin pakata ainakin pyyhkeen ja makuupussin just in case. eiköhän niillä jo aika pitkälle pääse. Ja paikalliseen tapaan sopien työhameita. Joiden määrä kaapissani on hyvin rajallinen ja aiheutti muutaman tunnin päänsäryn. Jokatapauksessa odotan innolla! Raporttia sieltä ja vihdoin työasioista siis tulevina viikkoina!

- Kirsi