Matkustusta ja Arusha

Habari gani za leoni!

Perillä ollaan ja lämmintä on.

Kentällä oli melkoinen kiire. Matkatavaroita oli liikaa, Petruksen kitaran saaminen kyytiin ja koira toivat oman pikantin lisänsä lähtöselvitykseen, plus viisumiselkkaus.

Lennolle pääsemisessä oli tosiaan muutama mutka matkassa, kuten  se, että viisumin saadakseen tulee olla paluulippu olemassa, joita meillä ei tietenkään ole. Asia onneksi onnistuttiin selvittämään vuolaalla selittämisellä sekä työsopimusten näyttämisellä.

Vihdoin liput kädessä

Sitten juoksujalkaa rahan nouto a 50 dollaria per naama viisumia varten Tansaniassa. Seuraavaksi koneiden tullaaminen. Sitten turvatarkastus ja vihdoin kahville (sille suomalaiselle versiolle. kts. selitys myöhemmin). Tämän jälkeen rahan nostaminen mukaan sekä jotakin mukaantuomista ja sen jälkeen olikin jo aika hypätä koneeseen.

Hienoista käsien tärinää oli havaittavissa tässä kohden. 

Viimeiset Suomen tunnelmat vähään aikaan

Koiran kanssa matkustus oli yllättävän stressitöntä, mitä nyt pidemmällä lennolla koiran hermot olla kassissa paikoillaan alkoi olla suhteellisen piukealla. Muutoin matka meni ihan rauhallisesti.

Nappi vauhdissa kentällä

Istanbulin tungosta

Lennot menivät miellyttävästi, vähän turbulenssia oli mutta ruoka oli hyvää, ja palvelu oli hyvää. 

Perille saavuttiin noin neljältä yöllä. Kilimanjaron kenttä oli pieni ja proseduurit monimutkaiset. 

Meitä oli vastassa Emmanuel jonka kanssa ajoimme sysimustan Tansanialaisen yön läpi Kilimanjaron kentältä noin tunnin matkan "pohjoisen pääkaupunkiin" Arushaan. Aamulla näkymät olivat suhteellisen kaukana siitä, mistä vuorokausi sitten lähdettiin. 

Yöyimme ensimmäisen yön hotellissa keskustasta, kunnes kuulimme viestin, että koiran kanssa ei voi olla hotellissa. Tämä ilmeisimmin johtuu siitä, että suurin osa Tansanialaisista on allergisia koirille. 

Viidentoista minuutin hätäpakkauksen jälkeen kamat kasassa ja matkalla lähiesimiehemme kotiin.

Näkymä hotellihuoneesta aamulla

Tänään olen ehtinyt tutustua kaupunkiin hieman enemmän (Petrus on viettänyt päivänsä kipeänä, eli nukkuen). Eilinen  meni lähinnä kummastellessa. 

Tilannetta voisi kutsua Suomesta tulleelle, kaikkien aistien häkellyksenä. Ääntä, liikettä, hajuja, valoa ja kaikkea on enemmän. Infrastuktuuri on täysin erilainen (jos kyseistä sanaa on täällä relevanttia edes käyttää), savimajan vieressä voi olla rakennettu lasi-ikkunainen  kerrostalo. 

Arushan keskustan Clock tower

Kaiken kaikkiaan meitä on kohdeltu loistavasti ja alku on sujunut pienistä taka-ikuista huolimatta hyvin.

Minä osaan tervehtiä idoottimaisesti Swahiliksi enkä juuri muuta, mutta sekin näyttää vähän auttavan. 

Tällä hetkellä todella odottaa kielikoulua, ettei joudu aina seisomaan vieressä kuin lapsi "mitä se sanoo, mitä se sanoo?"

Rakennukset on matalia ja pääasiassa sellaisia, ettei niitä varmasti pohjoisemmilla leveyksillä juuri näe. Puuhökkelin kyljessä voi lukea Pepsi ja savimajat toimivat kauppoina. Paikalliset naapurit kokkaavat illallista avotulelle talojensa edessä ajaessa ohi  ja katu on sellaista kuoppaa, että on vaikea ensi hätään uskoa kyseessä olevan tie. Elämä tulee heti iholle. Parasta siis hypätä mukaan! 

                         

Huomenna kohti Lushotoa heti aamulla. Pysähdys on luvassa Moshissa, josta saa esimiehemme mukaan loistavaa kahvia. Sinne siis. Sen sanon viimeiseksi, että kahvi todella on täysin eri luokkaa kuin Suomessa. En tiedä voiko Suomessa enää puhua kahvista samalla sanalla.  Täytyy keksiä jokin muu sana kuvaamaan sitä. 

Lisää päivitystä Lushotosta, tai sen jälkeen riippuen nettiyhteyksistä. 

Tekstiviestillä tavoittaa tällä hetkellä parhaitenjoson akuuttia asiaa. 

Kwa heri! 

-K