Kielikoulun aloitusta ja opetusmenetelmiä

Habari za jioni ndugu! 

Kielikoululle on kotiudutte kaikki omilla tahoillamme. Koira ehkäpä parhaiten. Kielikoululla on suuri piha ja pitkät käytävät, joilla juokseminen taitaa olla parhaat koskaan koiramme kohtaamat asiat. Myös erinäiset ötökät maistuvat välipalana. Chakula vizuri. 

Näkymä olohuoneesta/ruokapöydästä

Meillä ihmisillä on, erityisesti minulla, on vielä hieman totuttautumista kohtaamisiin luonnon kanssa vol. Afrikka. Äskettäin tuijotin silmiin uhkailevaa hämähäkkiä (se nosteli etutassujaan tai jalkojaan, miksi niitä kutsutaankin ja väristeli hampaitaan). Tämän seurauksena kävimme karvaisen vieraamme kanssa lyhytsanaisen keskustelun. Ilmeisesti minä yllätin herra hämähäkin touhuistaan yhtä pahasti kuin se minut teekupin ja kirjan ääreltä. Lupasin olla hyökkäämättä jos sekin lupaa omalta osaltaan perääntyä. En suinkaan ole sitä mieltä, että itselläni on suurempi oikeus olla olemassa kuin kyseisellä otuksella, joten Petruksen avustuksella ystävämme saatettiin ulos jatkamaan puuhiaansa.  

Näkymiä olohuoneesta

Asuntola on asuntola. Ei tämä viiden tähden hotellia lähentele, mutta vettä tulee, sähköt toimii suurimman osan ajasta ja ruokaa saa säännöllisesti. Toisten Lähetysseuran työntekijöiden tokaisemana sain kuulla, että Tansania ei ole varsinaisesti ruokakulttuuri. Ruokaa syödään nälkään, ei sitä aleta turhaan maustamaan. Sellaista se juuri onkin. Perusruokaa. Tosin tänään saatiin iltapalaksi lettuja ja hedelmiä, joka oli erinomaisen iloinen yllätys.  Olemme myös hankkineet ensimmäisen Tansanian omaisuuttemme. Tuliterän vedenkeittimen. 

Ylpeytemme!

Jos aiemmin sanoin, että olen säästynyt hyttysiltä yllättävän hyvin, tilanteessa on Morogoroon saapumisen jälkeen tapahtunut dramaattinen mutta toki odotettavissa ollut käänne. Täällä niitä pirulaisia on ja ne pistävät. Oli myrkkyä tai ei. Muutoin meille kuuluu rauhallista. Salama sana. 

Makuuhuoneen työpöytä

Kielen opetus alkoi tänään. Opiskelemme swahilia 5 päivänä viikossa. Aamutunnit ovat 8- 10.00, seuraavat 10.30- 12.00 ja iltapäivällä opiskelu jatkuu 14.30 - 16.00. Opettajat ovat mukavia, mutta opetus on aikalailla vastaavaa kuin Suomessa on varmaankin (oletettavasti, itse en ole silloin vielä ihan syntynyt) ollut noin vuosisata sitten. 

Kielioppikirja

Ensin hoetaan yhdessä 25 kertaa "banaani on hedelmä" ja sitten opettaja kysyy mikä banaani on? Jotta en päädy kuulostamaan koppavalta tai nokkavalta, on mainittava heti, että kyseinen koulujärjestelmä on kokolailla nuori instituutiona. Opettajien koulutus kestää yleensä muutamasta kurssista maksimissaan parin vuoden kandin tutkintoon. Tai jotakin siltä väliltä, jos sitä ylipäänsä läheskään kaikilla on. Meitä opettaa, väsymättömästi kysymyksiini vastaileva nuori mies, joka on ollut töissä harjoittelijana täällä 3 viikkoa. Hän meinasi pudota tuolilta kun sanoin, että Suomessa opettajankoulutus kestää yleensä n. 5- 7 vuotta.  Siis miksi? Käsite pedagogiikka tai didaktiikka tekevät vasta tuloaan. 

Sunnuntain Sunday News lehdessä oli uutinen valtakunnallisesta koulutestauksesta. Neljännen luokan oppilaille järjestetään kansallinen seulonta  opituista asioista. Noin 60 % oppilaista ei päässyt testistä läpi, tai kuten asia englanniksi ilmaistiin: Failed miserably. Tänään lounaalla yritin kysyä mistä uutisissa on kyse, koska jutussa ei oltu juuri mittauksen taustoja selitelty tai tuloksiakaan. Vastaus närkästyneeltä secondary schoolin opettajalta oli, että ongelma on Tansanialaisissa oppilaissa. They are not serious and they are lazy. Ja heti tähän hengenvetoon painotan (jottei minua tulkita väärin), että kyseessä on mukava ja hyvin älykkäältä vaikuttava mies. 

Kyseessä on vielä ilmeisen vallalla oleva käsitys oppimisesta ja opettamisesta tiedonsiirtona. Opettaja siirtää tiedon ja oppilaat sen omaksuvat jos vain tahtovat. Motivaatio on sisäsyntyistä ja tulee tulla lapsista. Puhuimme aiheesta koululla vieraana olevan vanhemman Kanadalaismiehen kanssa, joka oli ollut seuraamassa lastentarhan opetusta. Hän oli jostain kumman syystä sitä mieltä, että se että opettaja hokee 50 kertaa (koko oppitunnin ajan) Moja, Moja, Moja, Moja, Moja (= Yksi), ja opiskelijat toistavat sitä, ei ole motivoivaa tai lapsen omaa ongelmanratkaisukyvyn kehitystä tukevaa. Opettajilla on myös Tansaniassa verrattain huonot palkat, täälläkin kyseessä on siis k"utsumusammatti". Viime vuonna opettajat olivat menneet lakkoon palkkojensa puolesta (palkoista esimerkkinä useilla opettajilla ei ole mahdollisuutta kulkuneuvoon vaan he kävelevät tolkuttomia matkoja töihin, monilla on myös toinen työ, jotta he pystyvät elättämään itsensä). Lakko oli lopetettu hallituksen päätöksellä ja opettajat pakotettu voimakeinoin takaisin töihin, palkkoja nostamatta. 

Opiskelutunnelmia makuuhuoneesta

Kuten varmaan ilmi jo kävikin, monipiippuinen juttu. Kuten opetus yleensäkin. Se on varmaa, että opettajat täällä ovat aivan yhtä motivoituneita kuin muuallakin, tai ainakin suurin osa (kuten muuallakin). Opettaminen on varsinkin täällä kutsumusta vaativaa ja rankkaa (80 oppilaan luokka ei ole mikään ihme). Uskon kuitenkin, että myös oppilaat ovat täällä yhtä motivoituneita kuin muuallakin,tarvitaan sitä hidasta muutosta asenteissa ja sen myötä menetelmissä, joka koulutuksen kohdalla vie aina oman aikansa. Sekä paljon työtä.

Sitä täällä riittää. 

Ihminen on ihmiset. 

Siispä huomenna innolla hokemaan seuraavaa lausetta, jotta jossakin vaiheessa päästään puhumaan niistä merkityksellisistä asioista. 

Paljon on tekemistä ja  niin hirveän paljon annettavaa. 

Tähän voi taas todeta, että suomalainen opetusjärjestelmä heikkouksineenkin on melko pitkällä. Minulla on ollut valtava onni saada ohjausta oman alani ehdottomilta huipuilta. 

Asante sana!

-K