Arusha-Lushoto-Arusha-Morogoro

Ensinnä pahoittelut, ettemme ole ehtineet päivittää aikaisemmin kuulumisia tänne saapumisen jälkeen, mutta voin rehellisesti sanoa, että ensimmäiset kaksi viikkoa on ollut aikamoista haipakkaa.

Lähdimme pari päivää Tansaniaan saapumisen jälkeen tutustumaan tulevaan kotikaupunkiimme Lushotoon. Tilanne oli kaikin puolin varsin jännittävä, koska emme tienneet yhtään etukäteen millaisesta paikasta olisi kysymys. Olimme kuulleet paljon hyvää Lushoton luonnosta ja ihmisistä, mutta todellisuus selviäisi meille vasta perillä.

Matkan aikana katselimme maisemia, ja jossain vaiheessa osoitin autokuskille horisontissa näkyvää korkeaa vuorta ja totesin, että onpas siinä korkea vuori. Kuskimme hymyili takaisin ja vastasi, että:

"Yes it is Kilimanjaro"

Eli silmäni eivät erehtyneet, vaan kyseessä oli koko maanosa korkein vuori.

Niin sanotusti maan kamaralla Mombossa meitä odotti Suomen Lähetysseuran KYT-koordinaattori Jyri Kemppainen, joka saattoi meidät Lushotoon. Matka Mombosta ylös vuorille oli jo itsessään kokemus. Kartan mukaan välimatkaa olisi kivenheiton verran, mutta todellisuudessa se kesti noin tunnin pelkkää ylämäkeä.

Seinäjoen lakeuksilta ponnistaneena ympäristömuutos oli melkoinen, kun katselin auton ikkunasta Usambaran vuoristoa. Parhaimmillaan pudotusta saattoi olla lähes kilometrin verran ja tie mutkitteli pitkin vuorenrinnettä.

Varsinainen vierailupäivä alkoi tutustumisella Lushoton Luterilaisen kirkon keskustoimistoon, joka käytännössä vastaa Rainbow Schoolin hallinnollisesta puolesta. Tämän jälkeen siirryimme Rainbow Schoolin yliopettajan hoiviin, joka vei meidät tutustumaan varsinaiseen kouluun.

Siirryimme noin 30min vielä ylemmäksi vuoristoon, jossa toimii piskuinen ja eläväinen Rainbow School kanalalla varustettuna. Kehitysvammaisten koululta lähdimme kohti lastenkotia, joka sijaitsee lähes korkeimmalla mahdollisella paikalla koko Lushoton alueella.

Lastenkodin välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös tuleva kotimme. Kodistamme tulee tosi kiva, kunhan saamme sinne vähän huonekaluja, teemme tai paremminkin toteutamme pienen remontin ja kaikista tärkeimpänä; saamme terassikalusteet. On meinaan semmoinen maisema Koskimiehen kuopuksella nauttia aamukahvia, että kaikella kunnioituksella Alvar Aaltoa kohtaan, mutta Lakeuden Risti jää kyllä nyt toiseksi.

Kaikin puolin kokemus oli todella positiivinen ja tällä hetkellä odotamme vain mahdollisuutta muuttaa Lushotoon tai tarkemmin sanoen Irenteen ja aloittaa työt.

Lushoton reissuun kuului myös vierailu paikallisessa yliopistossa, joka tarjoaa ainoana korkeakouluna Tansaniassa erityispedagogiikan kandin koulutusohjelmaa. Ruokailtuamme ensin yliopiston rehtorin kanssa,  pääsimme osallistumaan erittäin perusteelliselle, lähes kolme tuntia kestäneelle, kiertokävelylle kampusalueella, jonka aikana Kirsi oli menettää tajuntansa kuumuudessa ja itse poltin niin poskipäät kuin niskan.

Lushotosta palasimme takaisin Arushaan ja osallistuin itse swahilinkieliseen jumalanpalvelukseen. Osallistumiseeni vaikutti erityisesti ammatillinen puoli, joten menin tutustumaan paikalliseen musiikkikulttuuriin sekä kuuntelemaan swahilinkieltä. Samalla reissulla sain myös ensimmäisen paikallisen ystävän, nimittäin 6-vuotiaan Joylinin.

Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti, mutta mikäli rahaa
ei ole antaa, niin paikalle voi tuoda erilaisia tuotteita,
jotka sitten huutokaupataan jumalanpalveluksen jälkeen.
Tuotteista saatu maksu sijoitetaan kolehtiin.
Kuvassa myynnissä seitsemän kananmunaa, jotka
myytiin lopulta 5000Tsh (n. 2,5e) hintaan.

Menneen viikon ohjelma koostui pääosin Suomen Lähetysseuran työntekijäpäivistä, joita vietimme Arushassa. Ennen varsinaisia työntekijäpäiviä vietimme yhden aamupäivän uintiretkellä luonnonlähteessä lähes keskellä ei mitään. Ajomatka lähteelle oli kuin Ace Venturasta maasai-paimentolaisten paimentaessa karjaa tien vierustalla. Aavikon keskeltä löytyi valtava "pusikko", jonka uumenista paljastui elokuvamainen maisema.

Työntekijäpäiville osallistui kaikki tällä hetkellä kentällä olevat suomalaiset lähetit, jotka työskentelevät Itä-Afrikan alueella. Tutustuimme näin ollen kerralla kaikkiin kollegoihin ja vietimme rentouttavat  kolme päivää miellyttävässä ympäristössä Moivarassa Arushassa. Tai oikeastaan itse vietin miellyttävät kolme päivää Kirsin nukkuessa vatsataudin ja kuumeen kourissa.

Paikalle sattui myös Maasai-vartija joka ei ollut koskaan nähnyt mitään niin hienoa kuin suomalainen taskulamppu. Sitä ihmeteltiin yömyöhään yhdessä. Miten se voi toimia kahdella patterilla ja olla noin kirkas kun hänen lampussaan on valtava akku eikä silti näe juuri mitään. Jos kyseessä ei olisi ollut meidän ainut taskulamppu olisimme harkinneet sen luovuttamista.

Perjantaina paketoimme työntekijäpäivät ja otimme suunnaksi Morogoron ja kielikoulun. Tätä ennen noudimme Napin koirahoitolasta, jossa tämä arjen suuri sankaritar oli viettänyt työntekijäpäivien ajan. Nappi oli saanut paljon uusia ystäviä, mutta hieman arveluttavalla tavalla, sillä koirahoitolan pitäjä käytti koirastamme muun muassa termiä The Queen. Ensimmäisenä iltana saimme viestin koirahoitolasta, että Nappi on pomottanut muita pentuja ja istui päivän päätteeksi yövartijan syliin kuuntelemaan radiota.

Napulaisen kamuja koirahoitolasta.

Matka Arushasta Morogoroon oli alkujaan suunniteltu kaksipäiväiseksi ja perjantain ohjelmassa oli 400km rykäisy. Reissaaminen tyssäsi heti kättelyssä saatuani matkaseurakseni erittäin viheliäisen ruokamyrkytyksen. Makasin Napin kanssa takapenkillä ja yritin olla ajattelematta huonoa oloani. Kaksi kertaa onnistuin nielemään suun kautta ulos yrittävän aamupalani takaisin, mutta kolmas oli liikaa.

Turvallisuussyistä täällä on heti ensimmäisestä päivästä alkaen painotettu, että aina on oltava auton ovet lukossa. Näin oli myös siinä vaiheessa, kun pyysin vaimoani pysäyttämään auton tien reunaan. Vesi alkoi valua silmistäni ja tunsin kehossani, että aikaa oli todella vähän. Revin kahvasta muutaman kerran tuloksetta ja viimeisenä näkynä näin takaoven lukon. Liian myöhään.

Tämä pikantin dijon-sinappimaisen vivahteen autoomme tuonut pieni onnettomuus pakotti keskeyttämään matkan noin 200km ajon jälkeen ja yövyimme lopulta Samessa.

Aamulla lähdimme siis suunniteltua aikasemmin jatkamaan matkaa. Onneksi edellispäivän pahoinvointi oli taakse jäänyttä ja noin kahdeksan tunnin jälkeen pääsimme perille.

Morogoro - Here we are

Kielikoulun asuntola koostuu kahdesta pienestä huoneesta ja vessasta, joka tulee olemaan kotimme seuraavat neljä kuukautta. Kirsi päätti pistää hommat kuntoon ja pienellä sisustamisella asuntomme sai kotoisan ilmeen. Toiminnantäyteiset kaksi viikkoa takana. Nyt vuorossa Morogoron haltuunotto ja kielen opiskelu.

-P