sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Asettautumista

Heissan koti Suomi helteenkourissa,

Meillä on täällä vuorilla loppusyksy, ja heinä-elokuussa on vuoden kylmimmät päivät. Tosinpäivän pituus pysyy samana.

Koti on ihana, mutta kuten odotettavissa olikin, kaikki hajoaa aluksi käsiin. Vessanpönttö, viemäri, keittiön hana, suihku, muutama ikkunan kahva, lamput jne. Lisäksi pihalla n. 7 ihmistä rakentaa aitaa ja shimoa. Shimo on roskakuoppa, täällä pitää itse keksiä mihin roskat laitetaan, ei ole kaatopaikkoja tai jätekuljetuksia, mikä on mielenkiintoinen asia. Jätteet tosin vähenee kummasti kun ne näkee kokoajan, asiasta ja jätteen määrästä tulee hyvin konkreettinen asia sen sijaan, että joku lehdessä ja tv:ssä aina pauhaa asiasta.


Kouluttamassa maasaita

Yhtenä päivänä erittäin vaaralliset (en tiedä todellisuudessa kuinka vaaralliset, mutta kyllä jopa länsimaalaiset ovat kuitanneet asian olevan niin) Shiafut valtasivat miljoonien joukkoina pihamme, niin, että edes koiria ei voinut päästää pihalle. Shiafu on erittäin agressiivinen, suuri muurahaislaji joka on myös ilmeisimmin myrkyllinen. Kyseinen otus tappaa muunmuassa ampiaiset ja valtaa niiden pesät sekä syö jälkeläiset.Mikä on melkoinen teko, ampiaiset kun täällä ei myöskään ole leppoisammasta tai pienimmästä päästä.


Tunnelmia tien päältä ja ystäviä kielikoulusta

 Viime viikolla ajoimme Arushaan. Matka venähti 8,5 tuntiseksi kun ensin jouduimme odottamaan paraatin ohimenoa Mombossa ja hetki sen jälkeen hajosi rengas aavikolla. Onneksi avuksi riensi paikallisia miehiä auttamaan renkaan vaihdossa, nyt tiedän senkin miten 4-veto auton renkaat vaihdetaan. Nyt koko autossa on uudenkarheat maasto-ajoon tarkoitetut renkaat. Joille todella on ollut heti käyttöä vuoristossa joka on sadesäällä pelkkää mutaa. Kuvittele ajavasi vuorenrinnettä tiellä joka on peilijäässä ja pääset lähellä samaa tunnetta.
 Mr Stubbs saapui myös Arushasta kotiin ja nukkuu rikkinäisessä matkalaukussa, josta on tullut juurikin lempipaikka. Melkoinen pontus se on verrattuna tähän aiempaan pikku prinsessaan joka meillä on ollut. Kömpelö kuin mikä ja kasvaa varmaan senttejä päivässä. Oppinut myös siskoltansa vartioimaan jo.



Ylväs rouva leopardi

Muutama viikko sitten kävin safarilla, jossa nähtiin mm. seeproja, gaselleja, buffaloita, villisikoja, elefantteja, kirahveja, apinoita, virtahepoja sekä leopardi! Leopardin näkeminen ei ole kovinkaan yleistä edes serengetissä, ne kun viihtyvät yksinään tuuheiden puiden latvoissa. Harvinaista herkkua siis.


Norsulauma


Eilisen minä vietin pölyisessä, hämähäkkien valtaamassa tulevassa toimistossani siivoten. Löysin pinoittain käyttökelpoista tavaraa ja ammattikirjallisuutta, mikä ilahdutti kovasti, mutta teki myös surulliseksi. Paljon hyvää tavaraa on ollut vuositolkulla lojumassa roskakasojen alla, kun samalla kaikesta on pula. Se ongelma on täällä suuri. Länsimaalaiset lahjoittavat länsimaalaista tavaraa,jota paikalliset varmasti miellään käyttäisivät mutta eivät osaa. Ja sitten kallis tavara hautautuu hämähäkin seitteihin toimistojen nurkkiin. En sano, että ei kannata lahjoittaa tai siitä ei ole hyötyä. Aina on ja kannattaa ja niistä iloitaan, mutta kannattaa miettiä ahkerasti mitä.


Bussissa on tunnelmaa


Herra Stubbs jää näillä näkymin herra stubbsiksi, mutta nimikilpailun voittaja kruunattakoon. Voittaja nimiehdokas on PILIPILI! Ehdotuksia tuli minulle mailiin ja facebookkiin kymmeniä, mutta päätimme yhdessä tämän voittajaksi, eli laitatko arvon voittaja meille yhteystiedot niin pistetään postia tulemaan ja oliko värisuosikkia (aiemmassa kuvassa näkyvä punainen on valitettavasti mennyt muualle lahjaksi jo).



Stubbs ja Nabu kuistilla



Huomenna minä lähden koko viikoksi työreissulle Outreach porukan, eli minun tulevan tiimini kanssa. Koluamme alueen kaukaisimmat kylät ja yövymme kylissä. Pakkaaminen oli hieman mysteeri, kuinka paljon, mitä ja täh. no päätin pakata ainakin pyyhkeen ja makuupussin just in case. eiköhän niillä jo aika pitkälle pääse. Ja paikalliseen tapaan sopien työhameita. Joiden määrä kaapissani on hyvin rajallinen ja aiheutti muutaman tunnin päänsäryn. Jokatapauksessa odotan innolla! Raporttia sieltä ja vihdoin työasioista siis tulevina viikkoina!


- Kirsi













2 kommenttia:

  1. Kylläpä oli paljon tuttua kokemusta teidän kertomananne! Kumma etteivät asiat muutu vaikka vuosia vierii sielläkin. Olemme olleet Tansaniassa lähetteinä 2 x 4 vuotta ja viime talvena 3kk vapaaehtoistyössä kirkon sairaalassa. Viimeisimmällä käynnillä meillä oli avoin shimo la takataka (roskakuoppa). Vasta kun sinne oli pudonnut kaksi koiraa (ne saatiin onneksi ylös) saatiin miehet peittämään kuoppa niin, että siihen jäi vain pieni reikä roskien heittämistä varten.
    Swahilin kielinen pippurin nimi Pilipili on jäänyt hauskana koiran nimenä mieleen, siksi sitä ehdotin. Kivaa on olla voittaja!Kiitos ja hyvää jatkoa kotiutumiseen! Rapsut Pilipili Stubbsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Ihana kuulla muidenkin kokemuksia. Jotkut asiat eivät täällä mene aina ihan kerralla perille, tai ainakaan se syy miksi. Meillä on tämä ja ensi viikkovielä melkoinen hoppu mutta heti kun ehdin laitan sinulle kankaan postiin. Laitatko minulle osoitteen mailiini: kirsi.h.salo@gmail.com ja laitanko vain jonkun vai onko erityisiä väritoiveita? Sinikeltainen on omasta mielestäni tosi pirtsakka ja kiva!

      Poista