Habari za leo!

Terveisiä tältä puolelta päiväntasaajaa!

Olemme olleet pian kolme kuukautta täällä, mikä tuntuu käsittämättömältä. Aivan kuin olisimme lähteneet tälle seikkailulle vasta jokunen viikko takaperin. Aika menee uskomatonta vauhtia.

Tansaniassa on edellisen päivityksen jälkeen ollut sekä erittäin seesteistä että tapahtumarikasta aikaa. Pääasiassa olemme (aina vain ja edelleen) kahlanneet kappale toisensa jälkeen swahilia tajuntaan. Tällä hetkellä olemme suorittaneet 40/60 kappaletta kahden kirjan opintokokonaisuudesta ja periaatteessa olemme aikataulussa. Tavoitteena olisi nimittäin päästä muuttamaan Lushotoon kesäkuussa.

Periaatteessa siksi, että olemme nyt ehtineet kunniakkaasti käymään kaksi kappaletta per koulupäivä läpi, joten jopa lyhyen matikan rimaa hipoen lukeneena osaan laskea, että tuo tarkoittaa kymmentä koulupäivää, ehkä vähän yli riippuen muista aikatauluista. Nyt olemme siirtyneet tosin kielikoulussa toiselle asteelle ja teemme iltapäivisin erilaisia keskusteluharjoituksia. Näin ollen ainakin kaksi seuraavaa viikkoa menee hitaammalla rytmillä.

Mutta tavoite on asetettu samalla tavalla kuin oma henkilökohtainen tavoitteeni koskien ensi maaliskuun Kilimanjaro Marathonin puolimaratonia. Siinäkin on tosin, krhm, harjoitusohjelmasta vähän lipsuttu viime aikoina.

Morogoro ja kielikoulun ympäristö alkaa olla kohta puolin loppusuoralla.
Toivottavasti kesäkuussa pääsemme muuttamaan omaan kotiimme.

Kielenopiskelun ohella olemme viettäneet ensinnäkin rauhallisen pääsiäisen täällä Morogorossa. Pääsiäistä varjosti ainoastaan mediassa liikkuneet tiedot mahdollisista levottomuuksia erityisesti rannikkoalueella ja näin ollen mekin vältimme isoja ihmisryhmiä ja päädyimme hiljentymään omissa oloissamme.

Pääsiäinen sujui rauhallisesti koko maassa, eikä ennakoituja yhteenottoja esiintynyt. Kuitenkin se oli hyvä muistutus itselle siitä, että tosiasiassa uhka eri ryhmien välisille konflikteille, joka Tansanian kontekstissa on onneksi varsin pieni verrattuna moniin muihin maihin, on silti olemassa. Arki on jatkunut täällä pääsiäisen jälkeen samalla tavalla kuin muulloinkin, eikä täällä esiintynyt levottomuuksia tämän enempää. Rukoilkaamme, että tilanne säilyy yhtä rauhallisena kuin nytkin.

Intian valtameri Dar Es Salaamin rannalta kuvattuna.
Merenkäynti kävi kovana huolimatta siitä, että
itse kaupungissa ei tuullut lainkaan.
Symboolisesti viitaten edelliseen.

Mutta kuten jo mainittua, niin juhlapyhien jälkeen koitti paluu arkeen. Kielikoulussa emme ehtineet kuluttaa jo varsin tutuiksi tulleita koulunpenkkejä kauaa, kun suuntasimme työasioille Dar Es Salaamiin. Tansanian henkisessä pääkaupungissä vierähti lopulta kokonainen viikko, kun hoidimme kaikki tarvittavat dokumentit kuntoon. Samalla teimme tarvittavia hankintoja tulevaa kotiamme varten, ja ajoimme takaisin auto täynnä erilaisia kodintarvikkeita.

Näiden lisäksi takataskussa komeilee nyt myös maassaolo- ja työlupa kahdeksi vuodeksi. Eikä siinä vielä kaikki, vaan myös rahtiasiat saatiin käynnistettyä. Blogin ensimmäisissä teksteissä pakkasimme kahta isoa muovitynnyriä, jotka ovat parhaillaan Dar Es Salaamin satamassa ja odotamme vain, että ne saatetaan noudettaviksi. Siellä odottaakin melkoinen aarrearkku; kirjoja, elokuvia, vaatteita ja rakas PSP-konsolini.

Dar Es Salaam

Niitä odotellessa ja tulevasta kodista haaveillen, niin jatkamme näin ollen sadekauden pitämistä täällä Morogorossa. Sadekaudesta pakko mainita, että tuo viheliäinen luonnonilmiö kai otti erävoiton teleliikenteestä ja näin ollen taistelemme päivittäin katkeilevan internetyhteyden kanssa.

TÄHÄN LOPPUUN HALUAN VIELÄ KISSANKOKOISIN KIRJAIMIN ILMOITTAA, ETTÄ:

ERITYISEN LÄMPIMÄT KIITOKSET JOENSUUN SUUNTAAN JÄLLEEN POSTISTA!!

Saimme tässä viime viikon loppupuolella nimikkoseurakuntamme nuortenillasta kortin, joka lämmitti jälleen kerran mieliämme erittäin paljon! On niin mukavaa huomata, että lisäksemme kanssamatkaajia löytyy sieltä kotimaan kamaralta! Itselleni tavallaan siunaantui pakollinen matka Suomeen, kun joudun syksyllä menemään tekemään viimeiset tentit ja esittelemään opinnäytetyöni Jyväskylään, joten eiköhän siihen pysty sisällyttämään muutaman vierailureissunkin!

-P

P.S. Pidän Dallas-pullasta.