JOULUTERVEHDYS SUOMEEN!

Minun, siis Petruksen, tänään toteuttama, käsikirjoittama ja kuvaama Joulutervehdys

 löytyy seuraavan linkin takaa:

JOULUTERVEHDYS SUOMEEN!

Videolla esiintyy myös Nappi, Stanley ja Stubbs.

HYVÄÄ JOULUA!

-P

Hetkinen!

Joulupuu on rakennettu.

Huomasin vasta eilen, että jouluaattoon on enää viikko aikaa! Mitä ihmettä?

Pohdin juuri nimikkokirjeessä, miten tietyt asiat tuntuvat nykyään mahdottoman kaukaisilta, kuten vuodenajat. Ehkä sitä jäi odottamaan ensilunta merkkinä joulun saapumisesta, mutta ei ole lunta satanut. Eikä lämpötilassa ole muutoksia juuri tapahtunut elokuun jälkeen. Toisinaan sataa vettä enemmän ja toisinaan vähemmän.

Ja sitten yhtä äkkiä PADAM! Jouluaattoon on aikaa enää viikko.

Tuntuu jotenkin huvittavalta kävellä +30 asteen helteessä kaupungilla ja ohittaa liike, jonka ikkunassa lukee ”Merry Christmas!” ja oven suussa vilkkuu ledivaloja ja muovikuusi on nostettu kiveykselle. Ensireaktiona meinasin mennä ilmoittamaan, että nyt on tainnut jäädä viimevuotiset julisteet vielä irroittamatta.

Vuoristopolulla tuli taannoin vastaan viiden nuoren miehen porukka t-paidoissa ja shortseissa ja yhdellä tonttulakki päässään. Teki mieli oikaista nuorta miestä kertomalla, että kyseinen asuste muuten kuuluu ainoastaan tiettyyn vuodenaikaan, johon on vielä runsaasti aikaa!

Hetkinen! Juuri näin! Kalenterin sivuja kääntäessämme on jäänyt huomaamatta, että tonttulakki on täysin oikeutettu asuste! Joulukoristeille on nyt tarkoituksensa!

Ja samalla tuntuu uskomattomalle, että olemme asuneet jo kymmenen kuukautta Tansaniassa. Kahden kuukauden päästä ensimmäinen työkautemme saavuttaa puolivälin. Tähän ajanjaksoon on sisältynyt paljon unohtumattomia kokemuksia, onnistumisia, hampaiden kiristelyä ja oppimista.

Vieraassa kulttuurissa eläminen on jatkuvaa opiskelua. Omat arvot joutuvat helposti vaakalaudalle, kun seuraa kehitysmaan ihmisten elämää. Sitä kuinka onni löytyy pienen pienistä asioista. Eräänä päivänä näin kuinka lapsijoukko etsi innoissaan sopivaa alamäkeä hiekkatieltä mukanaan muoviastiasta leikattu palanen, johon oli kiinnitetty naru. Kun mäki oli valittu, niin kaksi pienintä lasta istui muoviliukurin päälle ja kookkain poika lähti juosten vetämään liukuria alamäkeen. Uskomatonta, mutta se toimi. Liukurin päällä istuneet lapset laskivat kovaa vauhtia alas mäkeä ja mikä riemu siitä syntyi.

Samaan aikaan itse on valmis antamaan negatiivista asiakaspalautetta valtion sähkölaitokselle, koska jatkuvien sähkökatkosten vuoksi raporttien ja paperitöiden valmistaminen keskeytyy länsimaalaisella mittarilla ”aivan liian usein”.

”Lapset istuvat puolipimeässä kuoron harjoitustilassa ja odottavat, että kerron heille päivän agendan. Sähköä ei taaskaan ole, joten koskettimia emme voi käyttää. Olemme onneksi harjoitelleet kappaletta jo niin pitkälle, että voimme laulaa jo opittua kohtaa laulussa, mutta eteenpäin emme pysty etenemään. Sinä hetkenä, kun lauluharjoitukset alkavat, niin kaatosade alkaa rummuttaa peltikattoa siinä määrin, että lasten äänet jäävät auttamattomasti toiseksi. En kuule nuotin nuottia tai selvää sanoista.”

Tämä tunnelmankuvaus on suoraan taannoisista harjoituksista sokeiden kuoron kanssa. Kehitysmaassa elämistä. Valtiossa, jonka infrastruktuuri pelkästään pakottaa ihmisen luovaksi ja keksimään juuri noita pienen pieniä asioita, jotka tekevät esimerkiksi lapset iloisiksi.

Kokemus on ollut jo tässä kohtaa niin valtava, ettei sitä pysty sanoiksi pukemaan. Sitä odottaa vain, että kevätlukukausi alkaa ja pääsemme jatkamaan harjoituksia. Se hetki, kun saamme kuoron kanssa äänet osumaan kohdilleen ja stemmat kajahtavat itsevarmasti ilmoille. Tunne on valtava ja riemu on yhteistä. Se on ehkä paras lahja, mitä tälläkin hetkellä voi toivoa. Se, että pääsee jälleen tammikuussa kuuntelemaan lasten laulamista ja jakamaan yhteisen ilon.

Tämän vuoden duuniurakka alkaa olla päätöksessään. Se tarkoittaa myös meille, minulle ja Kirsille, odotettua pientä joululomaa.

Jalkapallotermejä käyttäen, niin ensimmäinen puoliaika on takana ja toinen alkamassa, mutta sitä varten olemme valmistautuneet paljon paremmin. Hyökkäysstrategioita ollaan hiottu viimeiset viikot, ja vastustajan heikkoudet ja vahvuudet ovat paremmin tiedossa.

Okei okei, ei tässä sotaan olla lähtemässä. Ensi vuoden suunnitelmia vasta hiotaan ja tulossa on paljon kaikkea mukavaa. Sitä ennen rauhoittukaamme nyt viettämään Joulua ja keräämään voimia uusia haasteita varten!

Pahoittelut, että blogin päivittämisessä tapahtui pieni tauko, mutta haluan täten ilmoittaa, että vuosi on ollut kaikin puolin onnistunut, töitä olemme tehneet taukoamatta ja hyvillä mielen odotamme jo tulevaa, joten:

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA TUKIJOUKOILLE SUOMEEN 

JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA!

Toivoo: Petrus, Kirsi, Nappi, Stubbs ja Stanley